Ravintorasvat

Rasvoista on liikkeellä paljon vääränlaisia käsityksiä. Rasvoja on joko kehotettu välttämään tai väärien rasvojen käyttöä on suositeltu. rasvojen merkityksestä terveydelle on myös saatu uutta tietoa. Rasvat ovat elintärkeä ravintoaine ihmiselle. Rasvoja ja kolesterolia tarvitaan mm. useiden hormonien ja paikallishormonien (eikosanoidit) muodostamiseen, hermoston toimintaan sekä aivojen ja solukalvojen rakenteisiin. Välttämättömien rasvojen riittämätön saanti on merkittävä terveysriski ja rasvojen karttamisessa on menty liiallisuuksiin.

Kolesterolin ja rasvan osuus:

Kolesterolia on eläinrasvoissa ja sitä on pidetty haitallisena aineena, mutta haittavaikutuksia on suuresti liioiteltu. Kolesteroli on elintärkeä hormonien lähtöaine ja aivojen sekä solujen rakenneaine. Veren kolesteroli-rasvapitoisuudella ei tutkimuksissa ole havaittu suoraa yhteyttä sydäntautikuolleisuuteen. Suomessa sydäntautikuolleisuus on kääntynyt kasvuun vuonna 2002, huolimatta rasvankäytön vähenemisestä.

Maksa valmistaa noin 4 kertaa enemmän kolesterolia kuin saamme sitä ruoasta. Jos ruoan kolesteroli vähenee, maksa lisää omaa kolesterolituotantoaan ja päinvastoin. Elimistö muodostaa itse samanlaisia rasvoja kuin ruoastakin saadaan.

Aterioilla syödyt liikakalorit muutetaan varastorasvoiksi, joita poltetaan aterioiden välillä ja öisin energiaksi. Tämä rasva on samanlaista kuin eläinkunnan ravintorasvatkin. Rasvat lisäävät luonnollista kylläisyyttä.

Kolesterolin ja rasvojen sijaan on tärkeämpi karttaa jalostettuja hiilihydraatteja, kuten sokeria (myös piilosokeri) ja valkojauhotuotteita. Ne aiheuttavat ns. verensokeripiikkejä, jotka johtavat veren insuliinipitoisuuden nousuun ja lisääntyneeseen rasvanmuodostukseen. Runsaasti syötäessä ne salpaavat rasvanpolton ja näin paino nousee.

Margariinit ja Omega-6 öljyt:

Kolesterolin karttaminen johti aikoinaan kasvirasva-margariinien ja omega-6-rasvojen suosimiseen. Yleisessä tiedossa ei ole miten luonnoton prosessi margariinien valmistus on: siemenistä öljy liotetaan pois myrkyllisellä heksaanilla, se pestään pois 150°C höyryllä, tuloksena on harmaa, pahalle haiseva "rasvamössö", joka pitää hajun poistamiseksi prosessoida 240-270 °C:ssa 30-60 min. Rasvasta poistetaan hyödyllinen lesitiini. Se voidaan puhdistaa lipeäkivellä, jonka synnyttämät saippua-aineet joudutaan poistamaan lisäkäsittelyillä. Lisäkatalyyttinä voidaan käyttää nikkeliä. Sitten rasva kovetetaan tuntien käsittelyssä, täydennetään lisäaineilla, värjätään ja vitaminoidaan keinotekoisesti. - Tässä keinotekoisessa prosessissa osa öljyjen luonnollisista ravintoaineista häviää tai tuhoutuu. Lisäksi korkeat lämpötilat muuttavat rasvahapot osittain myrkylliseen muotoon (HNE-myrkyt n. 1% painosta). Maalaisjärkikin jo sanoo, että rasvat eivät tällaisen käsittelyn jälkeen ole enää terveellisiä luonnollisiin rasvoihin verrattuna. Irtopulloissa myytävien runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältävien öljyjen runsas käyttö on myös haitallista. Niiden ja margariinien käyttö mm. lisää kehon tulehdusalttiutta.

Uudet rasvojenkäyttösuositukset: Näkyvän ja piilorasvan määrä n. 1 dl/vrk (6-8 rkl), josta oliiviöljyä vähintään 2 rkl ja omega-3-rasvoja (kalaöljy tai kalanmaksaöljy) n. 1-2 tl, päivinä jolloin ei syödä kalaa. Itse käytän voita, oliiviöljyä sekä kylmäpuristettua kookosöljyä noin 6-7 rkl yhteensä päivässä. Ei ole ongelmia kolesterolin kanssa, päinvastoin arvot ovat parantuneet sen jälkeen kun lisäsin ruokavaliooni hyviä ravintorasvoja ja vähensin huonoja hiilihydraatteja.

Korkeat lämpötilat tuhoavat myös oliiviöljyn hyvät aineet, eli älä käytä sitä paistamiseen. Hyviä rasvoja paistamiseen ovat esim. kylmäpuristettu kookosöljy ja voi. 

Suosittelen kaikille luettavaksi Taija ja Jani Sompin Parantavat rasvat-kirjaa.